Taapero- ja perhekuvaus

taaperokuvaus

Iskä ja sen taapero.

Olen onnekkaana saanut tehdä muutamia lapsikuvauksia, ja tässä nyt yksi taapero/perhekuvaus -sessio kesältä Urbaani isän perheen kanssa.

Oletko jo tuosta sivupalkista huomannut, että kuulun myös Turun seudun blogiyhteisöön, Varpublogeihin? Tutustuin sitä kautta Markoon, jolla on urbaani.isä -niminen blogi. Urbaani isä oli kotona vauvan kanssa isyyslomalla, ja sen myötä syntyi blogikin. Sanoin kerran siskolleni, että ”et usko, se Marko hoitaa lapset ja kodin varmaan paremmin ku me yhteensä! Se käy säännöllisesti salilla, leipoo kaikkia luksus-leivonnaisia, pelaa poikien kanssa jalkapalloa, leikkii ja vielä siivoaa kotia ja pesee pyykkiäkin. Ja sit se vielä päivittää blogiakin!” Miten se voi olla mahdollista? haha.

Tällä samalla kerralla sain kuvata muutaman kuvan pokkakollektiiville, kun urbaani isän haastattelu osui juuri noille nurkille! Ihana tuuri kävi. Tästä pääset lukemaan hänen haastattelun, ja näet mitkä kuvat lehti valitsi.

isä ja poikaperhe.jpg

Ai nii, ja hän on Mauri Mäyräkoira! Ihan hullun kuvauksellinen vanhaherra. Ihana! 

IMG_8578.jpgyksivuotiastaaperokuva

Tosi kiva lapsikuvaukseen tuo Kartellin louis ghost lastentuoli. 

facelapsikuvaustaisätaaperotaaperofacelapsikuvausta turkulapsikuvausyksivuotiskuvausfacetaaperokuvausyksivuotiskuvafaceperhekuvaus turkulapsikuvausta turkufaceperhekuvaisä bloggaaisäjavauvaveljetfaceIMG_8288facesisaruskuvamäyräkoirataaperokuvafaceveljeskuvaurbaani isäturku blogi

Otettiin kuvia siis pääasiassa yksivuotiaasta taaperosta, mutta tietty myös veljeksistä yhdessä ja koko perheestä.

Nämä keikat on niin ihania.

Huomenna taas pääsen kuvaamaan yhtä yksivuotiasta. Ihanaa viikonloppua!

taaper

Kuvat / Pics: Minä / annalla.com

Muistoja

faceIMG_1898

Ihania muistoja kesältä. Ja paljon.

Tämä kesä on kyllä niin ikimuistoinen, etten unohda sitä koskaan. Niin paljon on tapahtunut, ja aika on juossut aivan liian lujaa.

Tuntuu, ettei sitä ehdi enää ikinä tänne blogin puolelle, vaikka mieli tekisikin.

Kamera minulla on aina mukana, ja valokuvannut olen kyllä hulluna, että jos vaikka sitä pikkuhiljaa saisi pieniä hetkiä aikaa jakaa niitä täällä bloginkin puolella. Tai se olisi vähän niinkuin toiveena.

Ja mun on pakko selventää vielä tuosta ekasta kuvasta, että kyseessä ei ole sokerimuffinssit (joita tämä hammashoitaja tarjoaa 6kk ikäiselle, niinkuin ystäväni luuli), vaan nämä vauvan kauramuffinit.

Meidän tyttönen on meinaan aika pieniruokainen ja valikoiva (lue: eläisi vain äidin maidolla edelleen), ja tässä taitaa olla eka ruoka, jonka hän oikein mielellään söi. Ja hän haluaa syödä vain itse, joten ei ollut vaikea päättää lopulta sormiruokaillaanko meillä vaiko ei. Tämä äiti vain on helisemässä sen sotkun kanssa… heh.

Kuvat ovat yhdeltä aurinkoiselta päivltä, jolloin teimme pyöräretken Kuralan kylämäkeen siskon perheen kanssa. Lellikin ensimmäinen pyörämatka, ja hän tykkäsi kovin.

kuralan kylämäki lapsille turussafaceIMG_1904faceIMG_1908perhekuvaustafaceIMG_1920kuralan kylämäkifaceIMG_1878faceIMG_1871faceIMG_1918kuralan kylämäkivauvakuvaus turkufaceIMG_1874sormiruokailijavadelmatfaceIMG_1849vauvakuvausta turkulapsikuvaus miljöössälapsikuvaaja turkuisä ja poikalampaita turussalapsikuvausTurussa lapsilleperhekuvaus turkumustavalkokuvafaceIMG_1879siperian unikkoakuralan kylämäelläsisarukset, valokuvaus turkufaceIMG_2018lapsikuvausta turkufaceIMG_1898

Pics: Me / annalla.com

H-Hetki

raskausmaha

Personal….

Nyt on vihdoin H-hetket käsillä,

Kyllä tätä onkin sitten vuosia odotettu.

Aika lailla seitsemän vuotta sitten, 28-vuotiaana heräsin siihen, että tässähän on ”enää kaksi vuotta aikaa” tehdä äkkiä lapset, mennä naimisiin ja muka olla kaikki valmiina (naisen 30-vuoden rajapyykki). Siitä ajatuksesta vuodet vain vieri. Ei tullut lasta vahingossa, ei tahallaan, eikä myöskään väkisin tekemällä ja itkua pusertamalla. Lopulta oli pakko hakeutua hakemaan apua, kun tuntui että kaikki keinot terveellisestä ruokavaliosta kiinalaiseen akupunktioon, ja kalevalaisesta jäsenkorjaajasta apteekin kalleimpiin vitamiineihin sekä New Yorkista asti raahamiini ovulaatiotestien tukkupakkauksiin oli käytetty.

raskauskuvausta

Kun mieheni muutti Tallinnaan töihin väliaikaisesti, olisi aika ollut juuri otollinen äitiyslomalle. Koska sitä ei koskaan tullut, jäin minä lopulta pois töistä ja muutin Tallinnaan. Tallinnan asuinvuodet olivat sekä ihanat, että henkisesti raskaat. Siellä asuessa aloitimme hoitomme yksityisellä, NovaVita -nimisellä klinikalla.

Olimme jonossa kuitenkin myös hoitoihin julkiselle puolelle, Tyksiin, ainakin noin vuoden verran, ja tyksiin päästyämme, osan ajasta kävimmekin päällekkäin molemmissa.

Tutkimuksia tutkimuksien perään. Mitään vikaa ei mistään koskaan löytynyt? Kaikki toimi kuin oppikirjoissa, mutta mitään ei vaan tapahtunut.

raskaustyyli

Lyhyesti: Ensin söin tuloksettomana melkein vuoden verran Letrozol-nimisiä rintasyöpälääkkeitä, jotka olivat tarkoitettu vaihdevuosi-iän ylittäneille naisille. Sitten siirryttiin Inseminaatio-hoitoihin, joiden onnistumisprosentti on n. 10% luokkaa per kerta.

Kun miedommat, inseminaatiohoidot (joita tehtiin vuorotellen sekä Tallinnassa, että Tyksissä) lopetettiin tuloksettomina marraskuussa 2015, niin siirryimme tyksin Ivf/keinohedelmöitys-jonoon. Hoito on sen verran rankka, että sitä ei enää voinutkaan tehdä monessa paikassa yhtäaikaa, vaan oli valittava klinikka, ja Tyksin huiput hoitotulokset, oma äidinkieli,  ja tottakai hoitojen hinta ja mahdollisuus päästä niihin ylipäätään ratkaisi valinnan jäädä taas jonottamaan sinne.

Hormonipiikitykset, kellontarkat hormoni-nenäsumut, säännöllinen seuranta sairaalassa, ja munasolujen kasvatusoperaatio tulivat tutuiksi. Ihan hiton raskasta kaikki, henkisesti. Meillä kotona keittiön saareke näytti päihderiippuvaisen narkin kämpältä neularoskiksineen, ja jääkaapista yksi kolmasosa oli varattu lääkkeille, joihin meni melkein puolen kuun palkka.

Ei ole pikku juttu lähteä kalliisiin hoitoihin, joiden onnistuminen on aikaa vievä ja epävarma prosessi. Epätoivo ja uskonpuute on koko ajan läsnä, entä jos tämä kaikki on taas ihan turhaa?

raskauskuvaus turku

Olen nyt viikolla 41 + 4. Laskettu aika, 16.1.2017 tuli ja meni. Päivämäärät ja ajat on siis kyllä minuutilleen varmoja, sillä munasolu on hedelmöitetty tyksin labrassa 26.4.16, ja alkion siirto on tehty 28.4.16.

Muistan ikuisesti sen perjantain, 13.4, kun minun piti soittaa labran tulokset. Tuon epäonnen päivämäärän takia en ikipäivänä uskonut tämän onnistumiseen.

Oikeastaan aloin uskomaan koko juttuun vasta ehkä noin seitsemännellä raskauskuukaudella, kun silloin vasta aloin tuntemaan pieniä liikkeitä. Minusta tuntui, että olin koko vauvapalstan ainoa, joka ei tunne mitään.

img_0457raskauskuvausimg_0532

Tässä näitä ikuistuksia (miljoona) tästä ihmeellisestä ajasta, taitavat olla n. viikoilta 20-38. Tuossa kuuden-seitsemännen raskauskuukauden paikkeilla vatsa on ollut aika kivan kokoinen näin masukuvauksia ajatellen.

Nämä ovat siis ensimmäiset raskauskuvani, joissa olen opettanut ystävääni Essiä ottamaan kuvia itsestäni. On etsitty kivoja paikkoja, harjoiteltu ”raskaus-kuvaus-asentoja” ja matkittu pinterestiä.

Olisi kyllä kiva saada jonain päivänä kuvata itsekin raskausajan kuvia tulevista äideistä, kun niistä ihan huokuu onni ja hehku. Poseeraukset on haastavia raskaana, ja oikea asento kuvassa on aika tärkeä.

img_0524kuudes-kuukausiimg_0493-1img_0523img_0470raskausmahakeinohedelmöitysikea norsuraskauskuvaimg_0527lapsettomuushoidotraskauskuvaalkionsiirtoloveraskausvalokuvausivf pregnancyraskausvatsaraskauskuvausta turkuraskauskuvausraskausvatsaraskaanaraskaus34viikkoaraskauskuvaustaYllä oleva kuva on muuten otettu vain muutama päivä ennen joulua, samoin nuo kaislikon kuvat. Ei uskoisi, että kuvissa on talvi. raskausraskausimg_0472img_0521-1ivf-pregnancyimg_2717

Näin siis meillä. Pitkät, henkilökohtaiset tekstit tässä blogissa ovat harvinaisia, mutta koin että tämän voisin kertoa, sillä lukijoina voi olla paljon saman paskan läpikäyneitä, tai hoidoissa tällä hetkellä olevia.

Haluan sanoa kohtalotovereilleni, että hoitoihin hakeutumista ei kannata lykätä, sillä kaikki kestää ja tie on pitkä ja kivinen. Minä olen kokenut kaiken ”vain” henkisesti raskaana, sillä onnekseni hoidot itsessään tuntui minusta vain pikaisilta käynneiltä klinikalla ja lääkkeistä en saanut juuri mitään sivuvaikutuksia. (Minulta saa myös kysyä mitä ikinä haluatkaan aiheeseen liittyen, sillä tiedän, että moni on tämän asian kanssa täysin yksin). 

Tänään menen sairaalaan, ja toivon sekä rukoilen, että kaikki sujuu hyvin. Minua ei pelota mikään muu kuin se, että jokin olisi vauvalla pielessä.

Ihan sama mitä muuten tapahtuu. Olen osaavissa käsissä ja tottunut sairaaloihin.

img_3373raskaus

Mukavaa viikonloppua kaikille. -anna

Pics: Essi Helppi

P.s. Pitkä sometaukoni/ blogitaukoni johtuu osin siitä, että oikeassa keskisormessani on  jännetupin tulehdus, ja minä olen ollut pakotetulla ”somesairaslomalla”. Liikaa kai olen kekkeä tuolla kylillä heilutellut….hehe… Toivottavasti se häipyy samalla kun tämä raskauskin. On tuo sormi meinaan ollut niin tosi kipeä, että olen nukkunut monia öitä kylmäpussi tai side kädessä.

Hempeilyä

Asetelma sängyllä

Nyt saa ihan luvalla hempeillä, ihanaa ystävänpäivää kaikille! 

koira nukkuuValentines daySydän sukatsisustusblogiKaunis sisustusPortrait, Dog, koiran kuvaLakridsPink tulipsGaggui kaffelaTulips, flowers, beautiful boquetIMG_0763

Ootko käynyt Gaggui kaffelassa Humalistonkadulla Turussa? Sieltä tuo kaunis BeDesignin Deer hylly! Ihana pieni kahvila, haettiin ystävänpäivän ”gegsit” sieltä mukaan. 

Gaggui kaffela, Turkupinkit sukatkukat väärinpäinsisustusta, kukkiaTulppaanitYstävänpäivätulppaani-kimppuvaaleanpunaiset tulppaanitShihzu Andytulppaanikimppu maljakossa, Riviera maison maljakkohenkilökuva, portraitLakrids by Johan bulowOstin nuo Lakrids-lakut ihan vain sen takia, koska halusin purkit.

Pakko paljastaa, että mun mielestä nuo Johan Bulown kaikkien hehkuttamat luksus-lakritsit ei ole ollenkaan hyviä… Sellainen mauton kuivunut lakupala suklaan sisällä…

Mulla oli jopa jouluna se hieno ja tyylikäs laku-kalenteri, ja se oli mulle kauhea pettymys. Tykkään lakritsista, ja odotin, että sieltä tulee jotain suussa sulavia ihania nameja, niin höh. Koko ajan samat karkit vuorotellen, ja vain yksi hyvä maku (se kultainen joulu-edition)…  Muut oli jopa ihan pahoja?

No, mutta pakkaus on kaunis kun koru! Ajattelin viedä kesällä mökille noi, ja säilöä niihin jotain siemeniä vaikka avohyllylle.

Asetelma, valokuva

Pics: Anna / annalla.com

// Happy Valentines Day 14.2.2016

Minttua nahkaa

DSC_1291DSC_1545DSC_1285DSC_1547DSC_1553DSC_1286DSC_1554Adax nahkalaukku DSC_1283 DSC_1288IMG_3110DSC_1292DSC_1290IMG_3219Musta tää on jotain tosi herkkua,

Pieni mintunvihreä nahkalaukku, slurps!

Ihana, Ihana! Niinkuin on koko Adaxin kesä 2015 -mallisto muutenkin, taas!

Toi isompikin malli, nimeltään Iris, on kaunis, mutta kun mulla on jo se oranssina, niin päädyin tuohon miniin. Ihan karkki!

// mint green leather bag from Adax.dk  oh yes!

IMG_3218

Pictures: Anna / Annalla

Annalla!

DSC_0945

Uusi sivustoni, Annalla, on auki nyt!

Vihdoinkin sain sen luotua, ja pienen haaveeni, oman sivuston toteutettua. Jatkan A&A blogini kirjoittamista edelleen, ja tämä Annalla onkin vähän erilainen sisällöltään.

Yritän pitää tämän sivuston mahdollisimman simppelinä ja kauniina. Tämä blogi on siis päiväkirjani kauniista väreistä, kuvista ja tunnelmasta. Tämä on minun kauniiden kuvien kaatopaikka, ja kuolleiden kukkien hautausmaa. Sellainen tämä on.

Huhhuhh, että tällaisen sivuston luomisessa on minusta kova homma, kun kaikki on niin  tuntematonta. Varmaan kestää aikansa, kun opin tätä worpress alustaa käyttämään, mutta ne on vain pieniä haasteita, ja ihan mukavia sellaisia!

Tervetuloa, toivottavasti inspiroidut!

Anna

P.s. Kaikki palaute otetaan ilomielin vastaan.

Facebook sivuja seuraamalla saat myös toisen blogini päivitykset.